Pentti heräsi eräänä päivänä ja päätti lähteä seikkailulle. 

Hän laittoi kengät jalkaan ja avasi oven.

Oven takana ei tosin odottanutkaan rappukäytävä kuten edellispäivänä, vaan Pentti huomasi tuijottavansa valtamerta.

Pentti astui rahisevalle hiekalle lokkien kirkuessa ja auringon lämmittäessä paljaita käsivarsia.

Siinä Pentti seisoi ja tuijotti merta, eikä hän tiennyt lainkaan, missä hän oli. Hän haistoi suolan ja tunsi tuulen hiuksissaan. Tuuli tuntui repivän häntä liikkeelle, vaativan jalkoja liikkumaan. 

Pentti sulki oven takanaan.