Kevään tunkkaisuus. Tunne siitä, että pitäisi päästä jonnekin. En tiedä minne, mutta jonnekin pois. 

Pitäisi välttää sanomatta suuria totuuksia maailmasta, koska oma näkökulma on aina liian pieni.

Sinä olet oman maailmasi napa, mutta harvemmin kenenkään muun.

On kuumaa ja tunkkaista. Pöly leijailee joka paikassa. Kova aurinko paljastaa kaikki virheet.

 

Nakkia nakkia nakkia

 

ja sinappia

 

 

vittu

Pentti heräsi eräänä päivänä ja päätti lähteä seikkailulle. 

Hän laittoi kengät jalkaan ja avasi oven.

Oven takana ei tosin odottanutkaan rappukäytävä kuten edellispäivänä, vaan Pentti huomasi tuijottavansa valtamerta.

Pentti astui rahisevalle hiekalle lokkien kirkuessa ja auringon lämmittäessä paljaita käsivarsia.

Siinä Pentti seisoi ja tuijotti merta, eikä hän tiennyt lainkaan, missä hän oli. Hän haistoi suolan ja tunsi tuulen hiuksissaan. Tuuli tuntui repivän häntä liikkeelle, vaativan jalkoja liikkumaan. 

Pentti sulki oven takanaan.

Aurinko paistoi, heräsin ja mietin päätöksiä jotka ovat vieneet minut tänne. Kissa tuijotti kiinteästi ja aina kun liikahdin, se hyppäsi lattialle. Nousin ylös, ruokin kissat, menin suihkuun. Olen juonut kahvini mustana sillä en ole käynyt kaupassa pariin päivään.Yritän opetella että on ihan ok olla tekemättä joitain asioita.

 

Aurinko kimalsi hangella ja kengät narisi lumella, hengitys höyrysi pakkasessa. Tuli kamala jano ja jouduin matkalla käydä hakemassa Kylänryöstöstä kaksi pillimehua. Ajattelin hetken että ostin ne lapsille, joita minulla ei ole.

 

Supatin vastauksia ja kysymyksiä tenttihuoneessa yksinäni ja vaikka tiesin että olin yksin, minun piti tarkistaa se välillä vilkuilemalla ympärilleni. Ympärille vilkuilu näyttää epäilyttävältä joten yritin tehdä sen vähäeleisesti, mutta jos opettaja päättää katsoa tenttihuoneen kameroita (mitä hän ei varmaankaan tee sillä vastaukseni olivat niin huonoja) niin niissä näkyisi kuinka hieman vähäeleisesti vilkuilen ympärilleni. Ja se jos mikä on epäilyttävää, sellainen ympärilleen vilkuilu niin että yrittää näyttää siltä, ettei vilkuile ympärilleen. 

 

Kotimatkalla mietin sitä, että täytän kohta vuosia. Maanpäällisen elämäni vuosimäärä ei itsessään aiheuta minussa mitään tuntemuksia, mutta sen mukana tuntuu tulevan kaikenlaisia oletuksia ja odotuksia jotka taas aiheuttavat hämmentäviä ja hieman ahdistavia tuntemuksia. Päätin heittää tuntemuksilla patriarkaattia ja kävin kaupassa hakemassa karkkia. Ja sitä kauramaitoa.